Askel tuntemattomaan
Siis tyhjän päälle, eikä johonkin seuraavaan asiaan tai konkretiaan
Mun päässä “leap of feath” aka “askel tuntemattomaan” on merkinnyt askelta tuntemattomaan konkreettiseen asiaan joka ehkä vie jonnekin.. ei se siis eroa sinänsä tästä versiosta, mutta mun päässä se eroaa sen verran, että jotain naksahti vasta tänä syksynä (2025) paikoilleen tämän lauseen äärellä.
Eli joskus askel tuntemattomaan ei ole jokin “selkeä” askel. Esim. oman yrityksen perustus, reppureissaamaan lähteminen tai kouluun palaaminen. Vaan se voi itseasiassa olla ihan vaan ns. tyhjän päälle astumista. Ilman mitään, siis EI YHTÄÄN MINKÄÄN PÄÄLLE ASTUMISTA.
Hyi..
Eli ei yhtään mitään suunnitelmaa. Ei siis yhtään mitään tekemistä päälle/mielelle/aivoille.
Voit vaan kuvitella sen paniikin pääkopassa.
Aattelin, et se ei oo “mun juttu”. Et se ei ole mulle edes mahdollista. (Joskus luulin, että mä en oo sellainen ihminen joka masentuu.. siis LOL! ihan kuin se olisi joku valinta). Maailmankaikeudelle tai Jumaluudella huumorintajua piisaa ja voin sanoa, että näitä “ei oo mun juttu tai ei oo mulle mahdollista” asioita, ei oo paljon, mutta sitäkin selvemmin oon huomannut, että just ne asiat mitä kuvittelen skippaavan mut (jostain syystä), niin ne tulee kyllä vastaan.. Unohdan vaan jotenkin välissä, et HELLO kyl se vaan tulee osumaan.
Tietysti on tärkeää määritellä myös mitä “tyhjän päälle” tarkoittaa mulle. Mulle se on merkinnyt tunnetasolla jotain tosi paljon radikaalimpaa kuin tuut seuraavaksi lukemaan.
Mulle tyhjän päälle tarkoittaa sitä, että jään sairaslomalle, olen työkyvytön ja joudun myöntämään sen. Se voisi olla myös ihan työttömyyttä, mutta jokin harhaisuus mussa on sitä mieltä, että duunia kyllä pakon edessä löytyy. Mutta alan tajuta, ettei se tarkoita silti sitä, että se olisi itselle hyväksi ja en halua kuitenkaan ihan mitä vaan duunia joten..en tiedä.
Mutta takaisin tyhjän päällä olemisen määrittelyyn.
Kun olen työkyvytön se tarkoittaa, ettei mulla ole omaa rahaa, ei ainakaan paljoa, koska yrityksen kautta ei paljoa tule ja puskeminen mihinkään suuntaan ei nyt käy. Ajatus on kuitenkin se ettei rahaa varsinaisesti ole esim. säästöön, vain kuluihin.
Joudun tukeutumaan kokonaan puolison tuloihin meidän elämisen suhteen ja jos mun tarvis ostaa jotain mun tarvis pyytää se raha mun puolisolta. Ihan kuin joskus lapsena kun vanhemmilta piti kinuta (pyytää) rahaa. Eli ei omaa rahaa = ei itsemääräämisoikeutta. Itsenäinen nainen ei olekaan itsenäinen, vaan puolison vallassa → vai vihdoin mahdollisuudessa harjoitella antautumista maskuliinin kannateltavaksi?!
Tiedän, että kannetaan vahvaa sukutaakkaa tän äärellä. Sota ja sota-aika vei mennessään monta miestä ja sen kautta äidit ja äidin äidit jne. otti sen maskuliinin ja kannattelun tilan. Koska oli pakko. Oli oltava vahva vaikka ei olisi halunnut olla. Koen, että se on sysätty myös mulle. On turvallisemman tuntuista hoitaa itse kaikki ja kannatella kaikkea, vaikka samalla janoaa ja tarvitsee puolison ja yhteisön tukea.
Joka itseasiassa on olemassa, en vaan osaa pyytää tai ottaa sitä vastaan - tarvita muita. Olla kannateltu ja tuettu, vaikka se kaikki kannattelu on saatavilla jos vaan uskaltaisi siihen tukeutua. Fyysisessä, että henkimaailmassa.
(Mutta tää on vaan tietty mun kokemus ja tilanne, joka ei päde kaikkien kohdalla).
No se askel
Mä astun nyt tyhjän päälle ja otan askeleen tuntemattomaan. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että koitan käyttää kaiken aikani lepäämiseen ja palautumiseen. Aluksi se nyt tuntuu tarkoittavan itselle ihan kehon ja hermoston tasapainottamista.
Kaksi viikkoa sitten keho ei ollut vielä ees valmis tärisemään koska se ei tuntunut turvalliselta. Kylmä vesi ja sauna tuntui pahalta ja toisena päivänä ihan siedettävältä. Oli vaan vaikea olo ja pää kävi läpi kaikkia skenaarioita. Se yrittää valmistautua kaikkeen, ihan kaikkeen. Siihen itse tarvitsen eniten pyjama päiviä ja pari ei riitä. Siihen on myös vaikea päästä jos on kotona (kaikki velvollisuudet ja sotkut vaan huutaa tekemään, vaikka energiaa ei olisi ja sisäiseen taisteluun menee turhaa energiaa.) Pyjama päivät on samaa kamaa kuin jos oisin vaikka kotona kuumeessa tai vastaavassa. Eli sänky ja sohva on tässä isossa roolissa sekä suoratoisto. Eli idea on oikeesti vaan olla. Levätä, syödä ja jouda. Ko. moodiin on muuten tooosi vaikea päästä ylivireänä. Eli just joku mökki ois tähän paras.. tosin sielläkkään ei saa puuhastella ja siinä vasurilla vähän laittaa paikkoja - ei.
Itsellä uni oli myös jollain tapaa häiriintynyt. Tietysti koska oma keho on jo niin tiltissä, ettei se osaa rentoutua.
No tällä kertaa kokeilin unilääkettä joka auttaa pysymään unessa. Sen sivuvaikutuksia on myös unisuus (semmoinen pöhnä), joka oli lopulta hyvä, koska se laittoi mut aika koomaan. Päässä ei liikunut hirveesti mitään ja nukuin pitkästä aikaa oikeasti paremmin. Onneksi sen ei tarvitse näkyä vielä missään, siis että oon nukkunut paremmin. Ei tarvitse vielä suoriutua mistään. Oli myös tilanteeseen nähden huonojakin sivuvaikutuksia. Siksi päätin neljän yön jälkeen lopettaa ko. lääkkeen ottamisen. Oireet myös loppuivat kun lääkeaine katosi kehosta.
Menin taas vähän asian vierestä..
Mä siis oon myöstänyt itselleni, että tarvitsen mun puolison tukea ja harjoitusta ottaa vastaan. Olla pitkällä sairaslomalla, juuri niin pitkään kuin ihan oikeasti tarvitsen jotta palaudun. En vain 20% tai 50% vaan ainakin 70-100%. Tyhjästä kun on vähän huono nyhjäistä. Ei ole reilua kellekään myöskään mulle, että menisin töihin vajaalla koska se ei kestä kauan ja kaikki palautumisen eteen tehty menee ns. viemäristä alas jos en oo vielä kunnossa.
Samalla tapahtuu myös asiat mistä kirjoitin “Mitä tapahtuu kun ihminen luo nahkansa” tekstissä.
Joten en tiedä yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu.
Eli tekstiä sekä Avara mieli podcast jaksoja tulee, kun tulee, jos tulee. Sekä suunnitellaan jossain kohtaa Marinkan kanssa AURASSA tapahtumia ensi vuodelle <3 Mutta en ota paineita.
Tuleva vuosi jännittää ja kauhistuttaakin, koska sairasloma ei oo sellainen asia jota purematta niellään. Varsinkaan kun kyse ei ole fyysisestä vammasta. Vaikka mun mielestä uupumus on kyllä sitäkin.
Esim. nyt sitten viimeiset 2 vk mulla on ollut sydämen tykytysiä (joo kävin lääkärissä ja testeissä, ei hätää niiden osalta). Tutkin tässä somaattista puolta ja oishan mun pitänyt tää tietää, mutta ilmeisesti se tieto ei ole jäänyt mun systeemiin opiskellu aikana.
Kun keho on ollut pitkään ylivireä = valmius tilassa (taistelemaan tai pakenemaan) ja keho alkaa saada tilaa rauhoittua, olla turvassa, sydän (tai siis hermosto) ikäänkuin uudelleen “kalibroituu”. Eli hakeutuu tasapainoon, pienin askelin. Nimen omaan levossa hermosto/keho hakee ns. paikkaansa uudelleen (koska se on uusi tilanne, pitkän virittyneisyyden jälkeen).
Tässä alla vielä kuva/taulukko jonka chatGPT:n mulle laati. Tämä pohjautuu siis polyvagaaliteoriaan.
Mut varmuudeksi sanon vielä, jos sulla on tai tulee sydämentykytyksiä, mene lääkäriin, mene tutkimuksiin.
Palataan,
Tiina
PS. Ilman mitään syytä, koodilla: 4SK3L saat 20% alennusta mun Human Design kaupan Aarreaitan tuotteista sekä laajoista HD materiaaleista (Thinkific:ssa), marraskuun loppuun saakka. (Pois lukien HD koulutus materiaali paketti).
PPS. Kyse on siis tallenteista, valmiista tuotteista ja nämä materiaalit on tehty kun oon ollut kunnossa, jopa liekeissä aiheesta. ;)
Nopeat linkit:
→ Human Design verkkokurssit ja koulutukset (isommat kokonaisuudet).
→ AURASSA -tapahtumat - Human Design käytännössä, samassa aurassa.
→ Human Designin perusteet minikurssi (maksuton)
→ Avara mieli -podcast (Spotify, Apple Podcast, yms.)
→ Mun nettisivut: avaramieli.com